Paikkatietojen yhteiskäyttö

Paikkatietojen yhteiskäyttöä on Suomessa kehitetty aktiivisesti jo parin vuosikymmenen ajan. Sen edellytyksiä on pyritty parantamaan erilaisten tiedonkeruun ja visualisoinnin ohjeistamiseen, aineistojen yhdenmukaistamiseen ja vastuujakojen selkiyttämiseen tähtäävien hankkeiden kautta. Viime vuosien kehitys kohti tietoverkkopohjaista paikkatietoinfrastruktuuria avaa uusia mahdollisuuksia aineistojen yhteiskäytön tehostamiseen.

Verkkopalveluympäristössä aineistotoimittajat kohtaavat, jolloin yhteisten käytäntöjen sopimisesta tulee välttämätöntä. Tälle kehitykselle edellytykset luovat palvelurajapintojen standardien kehittyminen ja yhteiskunnan tehokkuusvaateista nouseva viranomaissääntely. Geodeettisen laitoksen (GL) joissakin projekteissa on perehdytty erityisesti vakioitujen palvelurajapintojen toteuttamiseen.

Yhteiskäyttöön liittyvien projektien ensisijaisena tavoitteena on ollut edistää paikkatietoalan keskeisten organisaatioiden valmiuksia paikkatietoihin liittyvien sisältöpalvelujen toteuttamiseen. Aineistojen yhteiskäyttöä on pyritty kehittämään integrointipalvelujen avulla ja on selvitetty avoimien lähdekoodi (Open Source, OS) -ohjelmistojen soveltuvuutta standardeja tukevien palvelujen toteuttamiseen.

Euroopan unionin ympäristötietojen käyttöä tehostava INSPIRE-direktiivi on tärkeä paikkatietojen yhteiskäyttöä edistävä tekijä. Keskeisin standardi karttapalvelun kannalta on OGC:n (Open Geospatial Consortium) toimesta kehitetty WMS (Web Map Service) -rajapintaspesifikaatio, joka on hyväksytty virallisena ISO-standardina (ISO 19128:2005). WMS-palvelumääritys standardoi tietoverkossa toteutetun karttapalvelurajapinnan. Palvelun perustehtävä on tuottaa visuaalinen esitys paikkatiedosta. Rajapinta ei ota kantaa siihen, missä muodossa palvelun jakelema kartta-aineisto tallennetaan. Parhaiten palvelu pystyy kuitenkin noudattamaan WMS-rajapinnan periaatteita, jos aineisto ei ole valmiiksi rasteroitua, vaan tuloskuva generoidaan kyselytilanteessa. Tällöin pystytään aidosti tukemaan sitä, että kyselevä sovellus voi vapaasti valita kartan toivotun sisällön ja visualisointitavan. WMS-asiakasohjelmista on tarjolla useita pitkälle kehitettyjä Web-selainpohjaisia toteutuksia. Toinen tärkeä WMS-palvelujen käyttötapa on kaupallisten GIS-ohjelmistojen tarjoama mahdollisuus hakea karttoja standardin mukaisista verkkopalveluista. Sisältöpalvelujen rajapintastandardi on OGC:n piirissä kehitetty WFS (Web Feature Service) -palvelumääritys, joka mahdollistaa kohdemuotoisen paikkatiedon kyselemisen vakioidun menettelytavan mukaisesti. WFS-standardi on julkistettu myös ISO-prosessissa (ISO 19142:2010). Paikkatietokyselyn yksityiskohtaisen rajaamisen menettelytavat määritellään erillisessä standardissa, joka on WFS:n rinnakkaisstandardi (ISO 19143:2010). Kohdemuotoisen paikkatiedon sisältöpalvelujen kannalta on kohteiden koodaustavan määrittelevä GML (Geography Markup Language), joka on julkaistu ISO-standardina (19136:2007).

Esimerkki paikkatietojen yhteiskäyttöä edistäneestä kansallisesta hankkeesta

Hankkeeseen osallistuivat Geodeettinen laitos, Maanmittauslaitos, Ilmatieteen laitos, Merentutkimuslaitos, Geologian tutkimuskeskus, Merenkulkulaitos, Suomen ympäristökeskus, Espoon kaupunki, Lounaispaikka ja Sito Oy.

Hankkeessa käytetyt aineistot:

Maanmittauslaitos

Karttapaikan rasterikartat, korkeusmalli (GL:n palvelimella)

Ilmatieteen laitos

Sääsatelliittikuva

Lounaispaikka

Turun ympäristön seutu- ja maakuntakaavat

Merentutkimuslaitos

Klorofyllitilannekartta

Merenkulkulaitos

Rannikkokartta (GL:n palvelimella)

Geologian tutkimuskeskus

Maalajikartta, kallioperäkartta

Espoon kaupunki

Opaskartta

 

Digiroad (GL:n palvelimella)

Kuva 1. Kaavio hankkeessa kehitetystä palvelukokonaisuudesta

Hankkeessa Geodeettinen laitos on vastannut integroivan WMS-palvelun toteutuksesta. Se pohjautuu MapServer-palvelimen käyttöön ja siinä on hyödynnetty GeoServer-nimistä WMS/WFS-palvelinta. Karttapalveluihin päästään integroivan palvelu kautta, jossa aineistot näkyvät sisältöteemoina. Palvelu huolehtii tarvittavista koordinaatistomuunnoksista ja sen piiriin on tuotu Digiroad-tieaineisto ja Maanmittauslaitoksen korkeusmalli.

Projektin yhteydessä on testattu useita avoimen lähdekoodin WMS-asiakasohjelmakirjastoja. Integroivan palvelun tuottamia karttoja on testattu Google Earth -sovelluksessa. Projektin kokemusten pohjalta voidaan todeta, että asiakasympäristön vapaa valittavuus on yksi merkittävä osoitus standardirajapintojen soveltamisen tuomista eduista palveluinfrastruktuurissa.