Eija Tynnilä: Tervetuloa kuuntelemaan Kartalla-podcastia. Meidän aiheenamme ovat maastosta löytyvät historialliset kohteet ja muinaismuistot. Keskustelemaan ovat saapuneet Sirkka-Liisa Seppälä Museovirastosta ja Olli Sirkiä Maanmittauslaitoksesta. Tervetuloa!
Eija Tynnilä: Olli Sirkiä, kun sinä katsot maastokarttaa, niin mitkä kohteet ensimmäisenä osuvat silmään?
Olli Sirkiä: Kaikki, ensin kokonaisuus ja sen jälkeen yksityiskohdat. Minulle kartta on asia, jossa lepää silmä ja mieli. Kartta on rauhaisa kuva tutusta ja tuntemattomasta ympäristöstä. Olen karttafriikki ja saatan olla jopa rasittava tämän vuoksi lähiympäristölleni - toivottavasti niin ei käy tällä kertaa!
Eija Tynnilä: Sirkka-Liisa Seppälä, kun sinä arkeologina katsot maastokarttaa, niin mitä yleensä etsit?
Sirkka-Liisa Seppälä: Kartta on arkeologin tärkeimpiä tietolähteitä ja työvälineitä. Itse katson kartasta erityisesti maaston muotoja, topografiaa, vesiväyliä ja erityisesti pieniä muodostumia, kallioita, harjuja, muinaisia rantakerrostumia. Ja sellaisia asioita, joiden arvioin vaikuttaneen sen muinaisen ihmisen paikanvalintaan ja päätöksentekoon. Asuinpaikoiksi on usein valittu suojaisia kohtia, joiden lähellä on juomavettä ja kulkureittejä.
Eija Tynnilä: Olli Sirkiä, kun maastokartasta haluaa etsiä muinaismuistoja, niin mistä kannattaa aloittaa?
Olli Sirkiä: Jos etsii olemassa olevia muinaismuistoja, niin ehdottomasti se on Museoviraston tietopalvelu ja karttapalvelu. Siellä on Maanmittauslaitoksen maastokarttataso ja sen lisäksi muita karttatasoja. Maastokartan lisäksi käytetään paljon muitakin karttatasoja ja ennen kaikkea laserkeilaukseen perustuvia rinnevarjostuskuvia. Tämä on ollut minun henkilökohtainen työsarkani viime noin 20 vuoden ajan: laserkeilausdataan perustuvan valtakunnallisen korkeusmallin tuottaminen, toisin sanoen maanpinnan korkeusmallin tuottaminen eli maastomalli.
Eija Tynnilä: Olli Sirkiä, nyt kun päästiin laserkeilausdataan ja rinnevarjostuskuviin, niin mitä nämä auttavat muinaismuistojen etsimisessä ja löytämisessä?
Olli Sirkiä: Juuri niin. Se mikä erottuu maan pinnalla korkeuseroina ja maaston muotoina, näkyy hyvin rinnevarjostuskuvassa.
Eija Tynnilä: Sirkka-Liisa Seppälä, kuinka paljon käytät omassa työssäsi laserkeilausdataa ja rinnevarjostuskuvia?
Sirkka-Liisa Seppälä: Arkeologit ovat hyvin kiinnostuneita uusista menetelmistä ja aineistoista. Meillä on erittäin suuret odotukset tästä laserkeilausaineistosta, koska mitä tarkempaa tietoa maastosta saadaan, sitä enemmän saamme tietoa siitä ihmisen toiminnasta. Esimerkiksi siitä miten ihminen on muokannut ympäristöään. Suomessakin on alueita - kuten rautakautinen asutus - jossa on harjoitettu maanviljelyä ja karjanhoitoa, ja jossa on muokattu pihapiiriä ja lähiympäristön maastoa. Tästä toiminnasta on jäänyt jälkiä. Tämä on meille hyvin tärkeää aineistoa. Odotamme mielenkiinnolla sitä hetkeä, että pääsisimme pilotoimaan Maanmittauslaitoksen uutta, tarkkaa laserkeilausaineistoa.
Eija Tynnilä: Sirkka-Liisa Seppälä, Museovirastolla on oma Muinaisjäännösrekisteri. Mitä kaikkea tietoa siitä löytyy?
Sirkka-Liisa Seppälä: Sieltä löytyy hyvin paljon tietoa, koska Museovirasto ja sen edeltäjä Muinaistoimikunta ovat keränneet tietoja arkeologisista kohteista yli 100 vuoden ajan. Rekisterimuotoon nämä kerätyt tiedot on viety 1990-luvun alussa, ja 1190-luvun puolivälistä meillä on ollut käytössä muinaisjäännösrekisteri. Rekisteriä päivitetään jatkuvasti, yleensä viranomaistoiminnan yhteydessä kuten maankäyttöhankkeessa, joka koskee muinaisjäännöstä. Näissä tapauksessa vastaava arkeologi Museovirastosta tai alueellisen vastuumuseon arkeologi käy käsittelemässä tiedot muinaisjäännöksestä ja päivittää niitä tarvittaessa. Tarkistin juuri, niin muinaisrekisteriin on kerätty kaikkiaan 55484 kohdetta.
Eija Tynnilä: Sirkka-Liisa Seppälä, ketkä käyttävät Muinaisjäännösrekisteriä?
Sirkka-Liisa Seppälä: Voi sano, että sinänsä rekisteriä voi käyttää kuka tahansa. Meidän muitakin rekistereitä ja aineistoja on ollut jo pitkään avoimessa käytössä. Muinaisjäännösrekisteri on ollut avoimessa käytössä yli 10 vuoden ajan. Kuka tahansa kiinnostunut voi selata rekisterin tietoja kulttuuriympäristön palveluikkunassa, joka löytyy osoitteesta kyppi.fi. Kyselin tuossa, kuinka paljon rekisterissä on ollut kävijöitä tänä vuonna, niin laskurimme perusteella käyntejä on ollut tämän vuoden aikana yli 60 000 nimenomaan muinaisjäännösrekisterissä. Vilkkaimmat kuukaudet ovat olleet keväällä huhti-toukokuussa. Siinä vaiheessa ihmiset varmaan alkoivat liikkua enemmän ulkona ja halusivat uutta virikettä päivittäiseen reittiinsä.
Eija Tynnilä: Olli Sirkiä, minkälaisiin kohteisiin olet itse käyttänyt laserkeilausdataa?
Olli Sirkiä: Työtehtävissä tämän edellä mainitun korkeamallin tuottamiseen ja sen jatkojalosteisiin. Nykyään myös 3D-rakennusmallien tuottamiseen tästä uudesta tiheästä laserkeilausdatasta. Siviilissä käytän kaikkia meidän karttapalveluitamme ja etsin sieltä arkeologisista kohteita ihan huvin vuoksi sekä tutuista että tuntemattomista paikoista. Ennen kaikkea minulla on tapana ihailla maanpinnan muotoja. Minulle maan pinnat muodot ovat jääkaudesta seuraavaan asti kestävä luonnon muinaisjäännös, jossa on loputtomasti erilaisia variaatioita ja loputtomasti löydettävää. Siihen jää joskus koukkuun, kun jää näitä surffailemaan.
Eija Tynnilä: Olli Sirkiä, jos otetaan esimerkiksi tervahaudat - joita löytyy varsinkin Pohjois-Suomesta - niin mitä maastotietoja niiden löytämiseen tarvitsee?
Olli Sirkiä: Maastokartta ja rinnevarjostuskuva. Ainakin jos haluaa löytää uusia kohteita.
Yhden hauskan tervahautatarinan kuulin Evijärveltä, kun minulle soitti mummo, joka kaipasi maastokartalle lähiseutunsa tervahautoja. Hänen omalta metsäpalstaltaan ei löytynyt selvää tervahautaa. Lähiympäristöstä sen sijaan paljon tervahautoja. Itse asiassa ihan soittajan metsäpalstan läheltä löytyi kaikkein kaunein ikinä näkemäni tervahauta muodoltaan - oikea kaunotar!
Eija Tynnilä: Sirkka-Liisa Seppälä, miten tervahaudat löytyvät muinaisjäännösrekisteristä?
Sirkka-Liisa Seppälä: Kyllä niitä löytyy, tervahautoja on rekisterissä tuhansia. Ne löytyvät muinaisjäännösrekisterin yläluokasta työ- ja valmistuspaikat. Meillä on myös käytössä Maanmittauslaitoksen tervahauta-aineisto, jonka saimme muutama vuosi sitten. Tämä aineisto on siellä omana kokonaisuutenaan Museoviraston karttapalvelussa. Olisi hyvin mielenkiintoista vertailla Museoviraston ja Maanmittauslaitoksen keräämiä tietoja keskenään näissä tervahauta-aineistoissa. Siellä on varmaan paljon samoja tietoja, mutta sijaintitieto saattaa olla eri. Museovirastolla on muutakin tietoa tervahautaan liittyen, kun kohde on kartoitettu maastossa, niin rekisteristä saattaa löytyä tietoa siitä, kenen mailla tervahauta on, kuka siinä on pitänyt aikanaan ja muuta historiallista tietoa, kuten paikannimiä. Aika monella alueella jo paikannimet viittaavat tervanpolttohistoriaan.
Eija Tynnilä: Sirkka-Liisa Seppälä, mitä historiallisia kohteita suosittelet etsimään omasta lähimaastosta?
Sirkka-Liisa Seppälä: Kääntäisin tämän toisinpäin eli menisin kartalle katsomaan oman lähimaaston ja katsoisin, minkälaisia kohteita eli pampuloita siellä kartalla näkyy. Tätä kartalla näkyvää pampulaa klikkaamalla avautuu pop-up-ikkuna (ponnahdusikkuna). Tästä löytyvät lyhyet tiedot kohteesta ja linkki kohderekisteriin eli muinaisjäännösrekisteriin, josta löytyy enemmän tietoa kohteesta. Tämän jälkeen voi mennä tutkimaan niitä kohteita sinne maastoon. Tämä edellyttää sitä, että muinaisjäännös on alueella, jonne on vapaa pääsy. Muinaisjäännöksiä on myös ihmisten kotipihoilla, jonne ei sovi mennä. Nämä kaikki kohteet ovat rekisterissä näkyvissä.
Eija Tynnilä: Olli Sirkiä, olet maastotiedon ammattilainen, jonka erikoisalaa ovat laserkeilausdata ja rinnevarjostukset. Anna meidän kuuntelijallemme vinkki siitä, miten hän löytää maastosta muinaismuistoja?
Olli Sirkiä: Seikkailumielellä tutkimalla näitä erilaisia karttapalveluita. Kehtaan kyllä sanoa, että omasta mielestäni Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelu on kätevin. Siinä on useita erilaisia karttatasoja ja niiden keskinäisen läpinäkyvyyden säätö on nopeaa ja helppoa. Tämän takia se on helpoin käyttöliittymä, jos haluaa maastoa katsoa ja sieltä jotain uutta etsiä.
Eija Tynnilä: Sirkka-Liisa Seppälä ja Olli Sirkiä, kiitos kun tulitte mukaan Kartalla-podcastiin.
Muinaisjäännösrekisteri
Karttapaikka