Toisen vaiheen ratatoimitus Joutseno - Imatra, siltapaikat ja muut kohteet Lappeenranta

Toimitusinsinööri

Jyrki Puupponen

Maanmittausinsinööri (DI)
Maanmittauslaitos National Land Survey of Finland
Kirkkokatu 12 B
15140 Lahti
Gsm:+358 40 190 9871
email: jyrki.puupponen@maanmittauslaitos.fi
 

Toimituskokoukset

Toisen vaiheen toimituksen alkukokous pidettiin 6.3.2024 klo 10

Paikka: Holiday Club Saimaan kokoustilat, osoite: Rauhanrinne 1, 55320 RAUHA (hotellin vastaanotosta opaste kokoustilaan)

Toimituksen alkukokouksessa käytiin läpi hanketta. Kokouksessa selostettiin tässä toisen vaiheen toimituksessa käsiteltäviä asioita, kuten erilaisia mahdollisia hankkeesta aiheutuvia haittoja ja niiden korvattavuuden edellytyksiä.

Kokouksessa annettiin määräaika korvausvaatimuksille.

Alkukokouksessa ei vielä tehty päätöksiä. Päätökset tehdään myöhemmin järjestettävässä loppukokouksessa. 

Alkukokouksen esitys löytyy alta tiedostona.

Kokouksen pöytäkirjan voi pyytää toimitusinsinööriltä.

Kokouksessa käsiteltyjä asioita on kirjoitettu alle.

Toimituksen tarkoitus

Kyseessä on kaksivaiheisen toimituksen toinen vaihe. Tässä toisen vaiheen toimituksessa käsitellään Luumäki-Imatra ratahankkeen rataväli Joutsenosta Imatran tavara-asemalla sekä Saimaan kanava ja muutama muu kohta Lappeenrannan kaupungissa. Siltä osin kuin ratahanke on vielä keskeneräinen mm. Lappeenrannan kaupungissa, käsitellään ne rataosuudet eri toimituksissa.

Ensimmäisen vaiheen ratatoimituksessa lunastettiin hyväksytyn ratasuunnitelman mukaiset 
 

• rautatiealueen levennys omistusoikeudella ja
   
• yksityistie- ja laskuoja-alueet pysyvällä käyttöoikeudella sekä
   
• rakentamisen ajaksi tarvittavat alueet määräaikaisella käyttöoikeudella

Tässä toisen vaiheen ratatoimituksessa käsitellään mm.

lisälunastukset ja korvaukset lunastusalueen ylityksestä
 

• käsitellään määräaikaisesta lunastuksesta aiheutuneet korvauskysymykset
   
• tehdään tarvittavat tilusjärjestelyt
   
• perustetaan tieoikeudet
   
• käsitellään hankkeesta aiheutuneet mahdolliset vahingon- ja haitankorvaukset
   
• muut lunastushankkeesta johtuvat ratkaisemattomat asiat

Korvausvaatimukset

Asianosaisilla on mahdollisuus tehdä korvausvaatimus käsiteltävän ratatoimituksen toimitusalueella olevien kohteiden, haittojen ja vahinkojen korvaamiseksi. Niiltä joilta ei hankkeessa lunastettu omaisuutta, korvauskysymykset käsitellään vain vaatimuksesta. Määräaika korvausvaatimukselle on 15.4.2024.

Korvausvaatimukset esitetään toimitusinsinöörille Jyrki Puupposelle.

Korvausvaatimukset pyydetään ensisijaisesti toimittamaan sähköpostilla jyrki.puupponen@maanmittauslaitos.fi

Vaatimuksen voi toimittaa myös postitse:
Jyrki Puupponen
Maanmittauslaitos
Kirkkokatu 12 B
15140 Lahti
 

Vaatimuksen voi esittää myös kokouksessa, mutta vaatimusta ei voi esittää puhelimitse.

Korvausvaatimus immissiohaitoista pyydetään tekemään vain sellaisessa tapauksessa, jossa on havaittu immissioiden lisääntyneen hankkeen johdosta.

Toisen vaiheen ratatoimituksen tarkoitus

Kyseessä on radanparannushankkeen toisen vaiheen toimitus, jossa käsitellään mahdolliset haitan- ja vahingonkorvaukset sekä  kaikki hankkeeseen liittyvät korvausasiat lopullisesti.

Luumäki-Imatran tavara ratahanke on monivaiheinen ja pitkä projekti. Alkuperäinen tavoite on rakentaa ns. kaksoisraide koko välille. Rahoitushaasteista johtuen hanketta on tehty paloittain. Kaksoisraide on rakennettu Joutsenosta Imatran tavara-asemalle. Lisäksi Luumäellä ja Lappeenrannassa on uusittu mm. siltapaikkoja ja osittain rakennettu myös lisäraide. Hanke on kaksoisraiteen osalta kuitenkin edelleen keskeneräinen. Nyt on käynnissä suunnitteluvaihe kaksoisraiteen rakentamiseksi Luumäeltä Lappeenrantaan. Lappeenrannan kaupungin alueella aiemmassa suunnittelussa kaavailtuja meluntorjuntarakenteita ei ole rakennettu, koska suunnitelmat ovat edenneet siten, että meluaidat olisivat jääneet kaksoisraiteen alle.

Toimitusalue kattaa ne alueet, joita on käsitelty ensimmäisen vaiheen ratatoimituksissa. Liitteenä olevasta kartasta näkee karkeasti toimitusalueen.

Tässä toimituksessa onkin tarkoituksenmukaista käsitellä mahdollisia immissiohaittoja vain siltä osin kuin ratahanke on valmis. Nyt rautatien parannuksen valmistuttua aloitetaan toisen vaiheen toimitus, jossa käsitellään jäljelle jääneet lunastusta koskevat asiat. Tällaisia ovat esimerkiksi lopullisen rautatiealueen määritteleminen ja siitä mahdollisesti johtuvat muutokset korvauksiin sekä haitan- ja vahingonkorvaukset, siis asiat, jotka voidaan ratkaista vasta nyt, kun nähdään, mitä maastossa on tehty.

Muutamien kiinteistöjen kohdalla korvattavana on  radan rakenteiden leventymisen aiheuttamia korvattavia lisäalueita. Alkuperäisen haltuunoton kohteet on korvattu jo aiemmin.

Tämän toisen vaiheen toimituksen alueelle kohdistui useita ensimmäisen vaiheen ratatoimituksia.

Toimituksessa käsiteltäviä asioita

Maastotyöt

Ensimmäisen vaiheen toimituksessa lunastettujen alueiden leikkauksiin on rakennettu  muovipaalut. Nyt toisen vaiheen toimituksessa, paalut on korvattu putkipyykeillä.

Yksityiset tiet

Ensimmäisen vaiheen ratatoimituksissa on lunastettu pysyvä käyttöoikeus ratasuunnitelman tai maanomistajien suostumusten mukaisia yksityisteitä varten. Tieoikeudet yksilöidään tässä toisen vaiheen ratatoimituksessa.

Rakennustyön ajaksi lunastetut alueet

Määräaikaisella käyttöoikeudella on lunastettu ratasuunnitelman tai maanomistajien suostumusten mukaiset yksityistiealueet ja muut alueet työn aikaiseen käyttöön. Kyseisten alueiden korvauskysymykset ratkaistaan.

Työnaikaiset vahingot

Mikäli hankkeessa on aiheutunut sellaisia työnaikaisia vahinkoja, joita ei ole sovittu, voidaan asia käsitellä tässä toisen vaiheen toimituksessa. Maanomistajien on syytä tehdä näistä vahingoista korvausvaatimus. Lunastustoimikunta voi määrätä ainoastaan rahakorvauksia.
 

Haitankorvaukset

Ratahankkeesta voi aiheutua maanomistajille ja muille asianosaisille sellaista haittaa, josta heillä voi olla oikeus saada korvaus. Ratahankkeista aiheutuvat haitat ovat yleensä immissiohaittoja eli käytännössä melu- ja tärinähaittoja.

Tässä ratatoimituksessa käsitellään hankkeen aiheuttamia muutoksia immissiohaittoihin.

Rautateistä aiheutuu aina jossain määrin melua ja tärinää lähiympäristöön. Tässä toimituksessa käsitellään kuitenkin nyt käsiteltävän ratahankkeen mahdollisesti aiheuttamia muutoksia verrattuna aikaisempaan tilanteeseen.

Maanmittauslaitos teetätti ennen hanketta rautatien melu- ja tärinäselvityksen. Selvitykseen liittyvät melu- ja tärinämittaukset on tehty kesällä 2018 ja ne on tarkoitus uusia radan rakentamisen jälkeen, jotta saadaan tietoa muutoksista.

Sellaisen tahon jolta ei lunasteta omaisuutta on tehtävä vaatimus, jotta haitankorvaukset voidaan käsitellä.

Immissiohaitoista

Immissiohaitta käsitteenä

Immissiolla tarkoitetaan alueeseen kohdistuvaa kertaluontoista, jatkuvaa tai pysyvää häiriötä, joka aiheutuu esim. melusta, tärinästä, pölystä tai maiseman muutoksesta. Immissiohaittoina toimituksessa käsitellään edellä mainittuihin immissiohin liittyvät korvausvaatimukset.

Immissiohaitan korvattavuuden edellytyksenä on, että häiriö on vaikuttanut jäljelle jääneen kiinteistön tai vaatimuksesta ulkopuolisen kiinteistön arvoa alentavasti. Subjektiivisia tunnearvoja ei siis korvata, mikäli niillä ei ole todellista taloudellista arvoa. Immissiota vaikuttavat rakennettujen ja rakentamattomien tonttien arvoon. Siten immissiokorvausta ei määrätä muille maankäyttötyypeille.

Immissiohaitoissa on kyse ympäristövahingon korvaamisesta. Ratalain 64 §:n mukaan ratatoimituksessa tulee noudattaa mitä ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (737/1994 - jatkossa ympäristövahinkolaki) 12 §:ssä säädetään.

Ympäristövahinkolain 7.1 §:n mukaan korvausvelvollinen on se, jonka harjoittamasta toiminnasta vahinko johtuu. Lain 1.2 §:n mukaan po. toiminnan harjoittamista on mm. rautatien pitäminen. Rautatien rakentamisesta aiheutuneista ympäristövahingoista on siten valtio eli tässä Väylävirasto vastuullinen (vrt.KKO:2001:61). Toiminnan harjoittajan ja työn toteuttajan välinen sopimus vastuujaosta ei sido ulkopuolista vahingonkärsijää (KKO:2011:62). Ympäristövahinko voi olla aiheutunut esim. maaperän pilaantumisesta, melusta, tärinästä taikka muusta vastaavasta häiriöstä. Ympäristövahinkojen lisäksi toimituksessa käsitellään siten korvaukset myös hankkeen aiheuttamista muista vahingoista.

Ympäristövahinkolain 3 §:n mukaan korvattavuuden edellytyksiin kuuluu todennäköinen syy-yhteys. Hallituksen esityksen (165/1992, 23) perusteluiden mukaan todennäköisellä syy-yhteydellä tarkoitetaan todennäköisyyttä, joka matemaattisesti ilmaistuna vastaa yli 50 % todennäköisyyttä. Todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota mm. toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin (YVL 3 §). Todennäköisen syy-yhteyden selvittäminen esimerkiksi tilanteissa, joissa tärinän väitetään vaurioittaneen rakennuksen perustuksia, tapahtuu vertailemalla vaurion mahdollisia syitä. Toisaalta syynä voi olla esimerkiksi rakennus-virhe ja toisaalta taas tärinä. Joskus vaurio saattaa tapahtua myös molempien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Usein kuitenkaan edes eri tekijöiden yhteenlaskettu todennäköisyys ei ylitä matemaattisesti arvioiden 50 %:n todennäköisyyttä.
 

Arvioinnissa tulee muistaa, etteivät mitkään todennäköisyyslaskennan keinot voi todistaa yksittäisen ja ainutkertaisen tapahtuman todennäköisyyttä, joten tieteelliseltä kannalta kyse ei ole todennäköisyyslaskennasta vaan oikeudellisesta arviosta.

Ympäristövahinkolain 4 §:n mukaan vahinko tulee korvata ympäristövahinkolain nojalla, jollei häiriön sietämistä ole pidettävä kohtuullisena, ottaen muun ohella huomioon paikalliset olosuhteet ja häiriön syntymiseen johtanut tilanne kokonaisuudessaan sekä häiriön yleisyys vastaavissa olosuhteissa muutoin. Sietokynnys on siis kytketty häiriöön, eikä kärsittyyn vahinkoon tai sen eri lajeihin. Näin ollen esinevahingot (tärinävahingot) ja henkilövahingot jäävät sietämisvelvollisuuden ulkopuolelle. Sietämisvelvollisuus koskee siis ainoastaan tärinä-, melu- ja maisemahaittoja, eli jatkuvan häiriön aiheuttavia menetyksiä.

Sietokynnystä pienempiä häiriöitä ei siis korvata, eli kohtuullisiksi katsottavat häiriöt tulee sietää. Kohtuullisuutta arvioidaan häiriön vähäisyyden, tavanomaisuuden ja ennakoitavuuden perusteella sekä myös hankkeen yhteiskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten perusteella. (Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta 4 §). Maiseman ja viihtyisyyden muutosten osalta raja-arvoja ei ole, vaan arviointi perustuu muutoksen edellä mainittuun kohtuullisuuteen/kohtuuttomuuteen.

Tärinä

Tärinä on melun kaltainen ympäristöhaitta. Maaperän värähtelystä voi aiheutua häiriötä, joka voi alentaa kiinteistön arvoa siten, että objektiivisesti todettavia haittavaikutuksia syntyy. Tärinä leviää maan pinnalla aaltoina, jotka ovat rinnastettavissa veden aaltoiluun.

Yleensä korvattavia menetyksiä voi aiheutua pääsääntöisesti vain alle 50 metrin etäisyydellä tärinälähteestä. Haitallisen tärinän voi korostua etenkin pehmeiden maalajien alueilla, kuten savimailla. Savimaillakin korvattavat menetykset sijaitsevat todennäköisesti alle 100 metrin etäisyydellä tärinälähteestä.

Tärinän määrään vaikuttaa maalaji eli karkeat maalajit (esim. sora) vaimentavat tärinää huomattavasti paremmin kuin pehmeät (esim. lieju, turve, savi ja siltti). Vaimentumiseen vaikuttavat myös maaperän kerroksellisuus sekä maakerroksen paksuus. Korvattavaa tärinähaittaa aiheutuu yleensä vain rautateiden välittömässä läheisyydessä.

Tärinän vertailuarvot perustuvat tärinän heilahdusnopeuden ihmisen herkkyydelle taajuuspainotettuun tehollisarvoon (mm/s). Rautatietärinän tehollisarvo, ja samalla värähtelyn tunnusluku Vw,95 on noin 50 % tärinän huippuarvosta.

Tärinää mitataan kolmessa suunnassa (pituus-, poikittais- ja pystysuunnassa). Selvitysten perusteella ihminen kokee yli 1 mm/s lyhytaikaisen tärinän häiritsevänä (10 Hz taajuuksilla alhaisemmilla taajuuksilla ihminen on epäherkempi värähtelyille). Tässä arvioinnissa sovelletaan tärinän häiritsevyyden kannalta VTT:n suosituksen mukaisia värähtelyluokkia.

Luokassa C on tärinän yläraja-arvo 0,30 mm/s ja luokassa D 0,60 mm/s. Luokkaa C sovelletaan uusilla rakennusalueilla sekä radoilla, joilla nopeutta tai akselipainoja nostetaan, luokka D on suositus vanhoille asuinalueille. Rakenteiden vaurioitumisriskin kannalta tuloksia arvioidaan tärinäalttiusluokan II mukaan, jolloin raja arvo on 3-5 mm/s.

Tärinähaittaa ylipäänsä esiintyy savisillakin mailla yleensä vain, jos kiinteistön ja rautatien välinen etäisyys on alle 100 metriä, useimmiten alle 50 metriä. Tärinän vertailuarvot perustuvat tärinän heilahdusnopeuden ihmisen herkkyydelle taajuuspainotettuun tehollisarvoon (mm/s). Rautatietärinän tehollisarvo ja samalla värähtelyn tunnusluku Vw,95 on noin 50 % tärinän huippuarvosta.

Melu

Melulla tarkoitetaan terveydelle haitallista, ympäristön viihtyisyyttä vähentävää tai työntekoa haittaavaa ääntä. Melun kokeminen on yksilöllistä ja käytännössä vain melulle altistuva voi määritellä haitan suuruuden.

Liikennemelun vaikutusta kiinteistöjen arvoihin on tutkittu useissa tutkimuksissa. Meluhaitan korvattavuudessa on huomioitava melun muutos. Arvioinnissa ja korvattavuudessa huomioidaan sietämisvelvollisuus, kohdekiinteistön sijainti, käyttö ja muut paikalliset olosuhteet.

Äänen voimakkuutta mitataan desibeleinä. Äänen pitkän ajan keskiarvoa sanotaan keski-
äänitasoksi eli ekvivalenttitasoksi (Leq). Sitä käytetään altistuksen ja häiritsevyyden likiarvona. Vertailulaskelmissa käytetään A-taajuuspainotettua eli ihmisen kuulemien taajuuksien mukaisesti painotettua keskiäänitasoa. Ohje- ja vertailuarvot lasketaan päiväsaikaisen melun L Aeq 7-22 sekä yöaikaisen melun L Aeq 22-7 mukaisesti. Melun häiritsevyyteen vaikuttavat keskiäänitaso, melutapahtuman enimmäisäänitaso, tapahtumien määrä ja vuorokaudenaika. Ihminen kykenee havaitsemaan 2-3 dB:n suuruisen melutason muutoksen. 5-6 dB:n muutos on jo oleellinen ja selvästi havaittava.

Valtioneuvoston päätöksen mukaan melutason ohjearvot ulkona ovat asumiseen käytettävillä alueilla päivällä klo 7-22 55 dB ja yöllä klo 22-7 50 dB sekä loma-asumiseen käytettävillä alueilla päivällä 45 dB ja yöllä 40 dB (993/1992). Meluhaitta on yleensä korvattavissa vasta nämä raja-arvot ylittävissä melun muutoksissa.

Rautatiestä aiheutuva melu on kuitenkin erityyppistä kuin esim. autotiestä aiheutuva melu.
Rautatien melu on "piikkimäistä", kun taas autotien melu on "tasaista jatkuvaa" melua.
Valtioneuvoston asetuksessa korvattavuuden raja on määritetty keskiäänitasojen perusteella. Tästä huolimatta on ainakin tiedostettava ja harkittava korvauskynnyksen ylittymistä "piikkimäisten" melumuutosten osalta.
 

Maisemahaitta

Tilalta näkyvän maiseman muutos voi olla korvattava haitta, mikäli muutos on todettavissa
objektiivisesti ja se vaikuttaa tilan arvoa alentavasti. Maisemassa on kyse aineettomasta
immissiosta, jonka vaikutusta tilan arvoon usein on vaikea erottaa melun, pölyn tai
tärinän aiheuttamasta haitasta.

Mikäli haitallinen muutos on tapahtunut kiinteistön omalla alueella tehdystä toimenpiteestä, kyse on esinevahingosta, josta aiheutuneesta kiinteistön arvon alenemisesta määrätään korvaus. Mikäli muutos on tapahtunut kiinteistön rajojen ulkopuolella, korvaus voidaan vaatimuksesta määrätä, mikäli muutos on tapahtunut kiinteistön ns. suojatussa etupiirissä.

Korvauksen absoluuttiseen määrään vaikuttaa kiinteistön arvo. Taajaan asutuilla kaupunkialueilla maiseman muutokset ovat tavanomaisia, jolloin niitä tulee jossain määrin sietää korvauksetta.

Melu- ja tärinäselvitykset

Oheisista liitteistä löytyy ennen hanketta vuonna 2018 tehty melu-/tärinäselvitys

Tämän toisen vaiheen ratatoimituksen yhteydessä tehdään tarvittavat uusintaselvitykset, jotta voidaan todentaa muutokset.