Paikkatietojen ja karttakäyttöliittymien käytettävyys

 

Kuva 1. Pystytkö käyttämään paikkatietoja, ovatko paikkatiedot käytettäviä, pääsetkö käsiksi paikkatietoihin, ratkeaako paikkaongelmasi?

”Mistä löytäisin reitin tunnelia pitkin rautatieasemalle, ettei tarvitsisi marraskuun rankkasateessa kastua?” Tähän tarjoaa vastauksen tulevaisuuden jokapaikan (ubiikki) paikkatietosovellus. Se pystyy automaattisesti ottamaan huomioon erilaisia käyttäjiä ja mukautumaan käyttäjän sen hetkiseen tarpeeseen ja käyttökontekstiin esimerkiksi välittämällä mobiililaitteen käyttäjälle Helsingissä ruuhkattomimman kävelyreitin Stockmannilta rautatieasemalle maanalaisia reittejä hyödyntäen.

Mutta vielä ei olla tässä. Vaikka käyttäjäkeskeisyys on yleistymässä, ja sen hyödyt tunnetaan, paikkatietojen käytettävyyden suhteen ollaan vasta lähtömetreillä.

Mitä on paikkatieto?

Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Paikkatieto kertoo, että tietyssä paikassa on, on ollut tai tulee olemaan jotakin. Paikkatiedot ovat karttoja digitaalisessa muodossa. Niillä on tietomalli, jonka mukaisesti ne on tallennettu järjestelmän tietokantaan. Useimmille meistä paikkatiedot ovat tuttuja painettujen karttojen, verkkosivuilla olevien erilaisten opaskarttojen ja Google Earth -selaimen sekä erilaisten osoite- ja navigointisovellusten kautta. Loppukäyttäjä on tekemisissä paikkatietojen kanssa lähes aina jonkinlaisen käyttöliittymän kautta.  Kartta on käyttöliittymässä yleensä keskeisenä elementtinä, mutta sitä voidaan myös täydentää tekstitulostuksella, kaavioilla tai valokuvilla. Esimerkiksi reittitiedot esitetään usein kulku- ja kääntymisohjeina, jotka voidaan välittää käyttäjälle myös puheena.

Paikkatietojen käyttöliittymä on kuitenkin käsitteellisesti tavattoman monitahoinen ’olio’. Sen ytimessä on yleensä kartta, jonka voi sanoa olevan paikkatietojen graafinen ilmentymä. Web-sivulla kartta saattaa olla upotettuna laajempaan kokonaisuuteen, jolloin kartan voidaan sanoa olevan avusteisessa roolissa.  Toisaalta kartta voi olla käyttöliittymä monenlaiseen paikkaan sidottuun tietoon; klikkaamalla tiettyä taloa vuorovaikutteisella kartalla voimme saada käyttöliittymään näkyville vaikkapa tavaratalon pohjapiirroksen ja sitä klikkaamalla tietyllä osastolla myytävät tuotteet. Kaikki tämä on tulkittavissa paikkatiedoksi. Sanotaankin, että valtaosa jokapäiväisen elämämme asioista on liitettävissä johonkin paikkaan, jonka löytämiseen kartta on hyvä käyttöliittymä.

Mitkä ovat keinoja hyvään käytettävyyteen?

Paikkatietojen ja karttojen käytettävyystutkimus perustuu nykyisin yleiseen käytettävyystutkimukseen. Kansainvälinen ISO standardi (ISO 9241-11) määrittelee käytettävyyden seuraavasti: "Se vaikuttavuus, tehokkuus ja tyytyväisyys, jolla tietyt määritellyt käyttäjät saavuttavat määritellyt tavoitteet tietyssä ympäristössä". Jakob Nielsen, jota pidetään tunnetuimpana käytettävyyden uranuurtajana on laajentanut ISO-määritelmää hyvän opittavuuden, käyttöliittymän nopeakäyttöisyyden, käyttövirheiden määrän vähäisyyden ja käyttöliittymän muistettavuuden kriteereillä.  Näitä yleisiä hyvän käytettävyyden periaatteita voidaan soveltaa myös paikkatietosovelluksen suunnittelun tukena sekä paikkatieto- ja karttakäyttöliittymien  käytettävyyden arvioimisessa.

Paikkatietosovelluksen keskeisiä suunnittelun kohteita ovat paikkatietosisällön, kartografisen ulkoasun ja käyttöliittymän suunnittelu. Hyvä suunnittelu perustuu käyttäjäkeskeisyyteen; on huomioitava käyttäjäryhmä,  käyttötilanne ja tehtävä, johon käyttäjä sovellusta tarvitsee. Käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa on usein konkreettisena kohteena nimenomaan käyttöliittymäsuunnittelu, mutta yhä useammin otetaan kantaa myös käyttötilanteiden ja -kokemuksen suunnitteluun. Tällöin käyttöliittymäsuunnittelua yleensä edeltää käyttäjätutkimus, jonka avulla pyritään ymmärtämään paremmin käyttäjän tarpeita ja käyttökontekstia.

Paikkatieto tietotuotteena

Paitsi paikkatietojen käytettävyyttä loppukäyttäjän näkökulmasta osana käyttöliittymää, on viime aikoina paikkatietojen käytettävyyttä alettu tarkastella enemmän ammattikäytön näkökulmasta. Tällöin paikkatietoaineisto on tietotuote, joka hankitaan tiedon toimittajalta joko tiedostomuodossa tai suorakäyttöpalveluna verkkorajapinnan kautta.  Paikkatietotuotteen käytettävyyden käsite lähestyy tällöin tiedon laadun käsitettä. Tällöin laadun ajatellaan kuvaavan tietotuotteen sopivuutta suunniteltuun käyttötarkoitukseen. Tietyn käyttötarkoituksen puitteissa tietotuotteen käytettävyys voidaan kokea erilaisena käyttöketjun eri vaiheissa.  Esimerkiksi tietojärjestelmän kehittäjän,  hallinnoijan tai paikkatietoa tietojärjestelmän kautta käyttävän ammattilaisen vaatimukset ja toiveet  paikkatiedosta, sen laadusta, dokumentoinnista ja metadatasta voivat vaihdella paljon. 

Paikkatietojen merkitys loppukäyttäjälle

Jotta paikkatietoihin päästäisiin käsiksi helposti, täytyy sovelluksen käyttöliittymän ja laitteen, jolla sovellus pyörii olla hyviä - käytettäviä.  Mutta tämä yksin ei riitä; paikkatieto voi olla merkityksellistä käyttäjälle vain jos:

  • Paikkatieto on totta ja ajantasaista.
  • Paikkatieto on esitetty ymmärrettävästi ja sitä välittyy sopiva määrä; tieto on yleistetty tarkoitukseen sopivaksi.
  • Paikkatiedolla on merkitystä ratkaistavassa tehtävässä ja sillä on lisäarvoa.

Paikkatieto integroituu yhä tiiviimmin tieto- ja viestintäteknologian valtavirtaan. Teemme sen avulla päätöksiä: ”Jos valitsen ubiikki-karttani esittämän nopeimman reitin asemalle, ehdin vielä nauttia mainostetun kuuman glögin ennen Pendolino-junani lähtöä Turkuun.”  Käyttäjät odottavat käyttökelpoisia paikkatietoa hyödyntäviä palveluita.

Viitteet

Sarjakoski, L. T. ja T. Sarjakoski, 2009. Paikkatietojen ja karttakäyttöliittymien käytettävyys. Tietoasiantuntija, (5/2009): 14-15.