Ajantasainen paikka- ja ympäristötieto on välttämätön osa nykyaikaista päätöksentekoa ja elinkeinoa. Merkittävä osa tästä tiedosta saadaan lento- ja satelliittikaukokartoituksella. Vielä nykyään kaukokartoitus on teknologiavetoista: tehdään niin hyviä laitteita kuin osataan ja tulkitaan kunkin datat miten osataan.

Projektin päähypoteesi on, että kun ymmärrämme paremmin sähkömagneettisen säteilyn (valon) sirontaprosessin kohteessa, voimme uudistaa koko kaukokartoitusprosessin tehokkaammaksi, tarkemmaksi ja tieteellisemmäksi. Eli lähdetään kysymyksistä, mitä halutaan tietää, ja rakennetaan mittaukset ja tulkinnat tälle, optimaalisesti eri sensoreita ja maanpäällistä tietoa yhdistellen.

Hankeessa pyritään

• mittaamaan eri kohteiden sirontaa ja heijastusta systemaattisesti, eri ilmiöitä ja riippuvuuksia etsien,

  • uusi takasironta lisäväline

  • uusi yksittäisen sironnan mittaus

  • uusi ympyräpolarisaattori

  • ja paljon mittauksia

• mallittamaan fysikaalisesti näiden kohteiden sirontaa,

• kokeilemaan uusia kaukokartoitusideoita pikkulennokeilla,

• soveltamaan monelle muulle alalla, tähtitieteestä nanotekniikkaan.