Eija Tynnilä: Hanna Vartia ja Ulla Pyysalo, tervetuloa mukaan Kartalla-podcastiin. Meillä on aiheena kiipeily ja maastotiedon salat. Käydään läpi teidän kanssa vinkkejä hyvin kiipeilykohteiden löytämiseen ja siihen, mitä maastotietoa meillä Maanmittauslaitoksella on tarjolla kiipeilyn harrastajille. Hienoa päästä keskustelemaan teidän kanssa!
Hanna Vartia, miten hurahdit kiipeilyyn?
Hanna Vartia: Mulla kiipeilyharrastus alkoi aika klassisesti. Kaveriporukalla mentiin sisäkiipeilyhalliin opiskeluaikoina ja siitä se sitten lähti. Kyllä totaalisesta hurahtamisesta voi puhua. Vaikka muutaman päivän olin fyysisesti ihan rikki, niin tiesin että tätä pitää saada lisää. Huomasin että kiipeilyssä yhdistyy itsensä fyysinen ja psyykkinen haastaminen. Lisäksi kiipeily on sosiaalista ja yhteisöllistä. Siinä myös yhdistyy luonnossa oleminen, joka on minulle todella tärkeää.
Eija Tynnilä: Ulla Pyysalo, miten sinusta tuli maastotiedon ammattilainen?
Ulla Pyysalo: Ammatinvalinta tapahtui oikeastaan tapahtui ylioppilaskirjoitusten jälkeen kun piti valita oma opiskeluala. Huomasin että Teknillisessä Korkeakoulussa on maanmittausosasto, jossa käsitellään karttoja. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut kartoista. Minua kiinnosti kartoissa sekä visuaalisuus ja kartografia, mutta myös se, mitä kartat tulkitsevat ympäristöstä. Valmistumisen jälkeen jäin korkeakoululle töihin tutkijaksi 15 vuodeksi ja tutkin maanmittausalan eri kysymyksiä. Viisi vuotta sitten tuli organisaatiofuusio ja siirryin Maanmittauslaitokselle töihin. Täällä pääsin heti isoon hankkeeseen tekemään uutta kansallista maastotietokantaa, jossa suunnitellaan meidän tulevaisuuden maastotietokannan sisältöä.
Eija Tynnilä: Hanna , mitä karttatietoja kiipeilijä tarvitsee löytääkseen uusia kiipeilykohteita?
Hanna Vartia: Siinä tapauksessa kun etsitään uusia kiipeilykohteita ja ei ole vielä varmaa, löytyykö maastosta sopivia kiipeilykohteita, niin kiipeilijä haluaa mahdollisimman tarkkaa tietoa kohteesta. Onko kartassa merkittyjä kallioita tai siirtolohkareita? Onko polkuja, joita pitkin pääsee paikan päälle? Tässä tapauksessa kiipeilijä yleensä hyödyntää useita eri karttalähteitä. Hän haluaa saada kokonaisnäkemyksen siitä, löytyykö maastosta uusia kiipeilykohteita. Monestihan käy niin, että kiipeilijä on ajanut kohteeseen jopa muutaman tunnin ja sitten paikan päällä selviää, että kallio onkin vain metrin tai kaksi korkea. Usein ilmakuvista on vaikea päätellä, minkälainen kallio perillä odottaa. Sitten kun löytyy uusi, hieno kiipeilypaikka, niin se on kyllä hyvin palkitsevaa!
Eija Tynnilä: Ulla, minkälaista maastotietoa meillä Maanmittauslaitoksessa on tarjota kiipeilijöille?
Ulla Pyysalo: Näen tässä kaksi eri käyttökohdetta. Ensimmäinen on varmaan se, että täytyy löytää ne kiipeilykohteet. Meidän määritelmän mukaan jyrkänne on kallioseinämä, joka estää merkittävästi kulkua. Ensin jyrkänteitä voi etsiä meidän korkeusmallista. Meillä on juuri valmistunut KM2-korkeusmalli kahden metrin resoluutiolla koko maasta. Tässä korkeusmallissa jyrkänne on yleensä suuri korkeusero. Korkeusmallia on paras tarkastella rinnevarjostuksen kautta, joka on laskettu valmiiksi meidän karttapalveluihin. Tämän lisäksi meillä on maastotietokanta, jossa jyrkänne on yksi kohdeluokka, kuten myös isot kivet. Toinen käyttökohde tulikin tuossa Hannan vastauksessa jo esiin. Ajattelin että kiipeilijä tarvitsee ensin jonkun polun, millä hän pääsee sinne paikan päälle. Maastotietokantaan on merkitty tieverkko ja sen lisäksi maastossa kulkevia polkuja.
Eija Tynnilä: Hanna, miksi kiipeilijät tarvitsevat oman, räätälöidyn verkkopalvelun?
Hanna Vartia: Kartta on se keino, millä kiipeilijä löytää perille kiipeilykohteeseen. Mutta tämä saapumistieto ei ole riittävä tieto kaikille kiipeilijöille. Tämän lisäksi halutaan nähdä valokuvia kalliosta, ennen kuin mennään itse paikan päälle. Halutaan tietää, missä kohtaa kalliota menee kiipeilyreittejä ja kuinka vaikeita reitit ovat. Tämän lisäksi halutaan tarkkoja tietoja siitä, miten pääsee paikan päälle, soveltuuko kohde lapsille, tietoja alueesta ja auringonvalon suunnasta eli halutaan tietää, onko kallio varjossa ja kuinka kauan sen kuivuminen kestää. Koska märällä kivellä kiipeäminen on aika mahdotonta. Tosi monenlaista tietoa tarvitaan siihen, että voidaan mielekkäästi kiivetä kohteessa. Juuri tätä tarvetta varten on luotu suomalainen 27crags-kiipeilysivusto, jossa olen itsekin töissä. Meidän verkkopalvelusta kiipeilijä löytää kaikki tarvitsemansa tiedot. Verkkosivustolla on käyttäjiä myös ulkomailla, noin 300 000 käyttäjää käyttää palvelua joka kuukausi. Palvelun käyttö on hyvin levinnyt maailmalle ja samanlaiset tarpeet on kiipeilijöillä myös ulkomailla.
Ulla Pyysalo: Tämä oli kiinnostavaa kun sanoit, että mikä on hyvä kiipeilykohde. Itse asiassa mietin juuri, että minkälainen on hyvä jyrkänne kiipeilijöille?
Hanna Vartia: Tämä totta kai vaihtelee, se on myös mielipidekysymys. Jotkut kiipeilijät pitävät siitä, että kallio on hyvin päällekaatuva eli puhutaan negatiivisesta seinästä. Sen kiipeämiseen tarvitaan paljon enemmän voimaa. Jos kallio on kohtisuora, se on helpompi kiipeilykohde. Jos mietitään geneerisesti, mikä on hyvä kiipeilykallio, niin kyllä se yleensä on 4–5 metriä korkea, josta alastulo on mieluiten mahdollisimman tasainen. Ettei tarvitse jännittää sitä, tippuuko johonkin kuoppaan tai kalliolle. Vaikka yleensä boulderoinnissa käytämme patjoja alastulossa. Kyllä se tärkeä tieto on kiven korkeus ja laatu, ettei se kivi koko ajan rapise tai jää käteen kun otat otteen siitä.
Eija Tynnilä: Mikä meidän kaikkien ulkoilijoiden kannattaa tietää maastotiedosta?
Ulla Pyysalo: Kaikkien kannattaa tietää se, että kun tehdään ilmakuvapohjaista tulkintaa, niin ne kohteet, jotka on sinne karttaan merkitty, ovat kartoittajan tulkinta siitä kohteesta. Meillä on käytössä tiedonkeruuohje, jossa on kohdeluettelo ja niiden määritelmät, lisäksi on valintakriteerit. Joitakin kohteita jätetään pois esimerkiksi pinta-alaperusteisesti. Kartoittajan tulkinta vaatii kuvanlukemista. Esimerkiksi polkuverkoston suhteen meillä on sääntö, että polkujen pitää mennä jonnekin. Polku määritellään niin, että sen pitää erottua tallattuna ympäristöstään kesällä. Toisaalta Pohjois-Lapissa, jossa polku saattaa kulkea maastossa kivikon yli, niin karttaan merkitään polku, vaikkei se kivikossa varsinaisesti erotukaan. Maanmittauslaitos ylläpitää maastotietoja koko Suomesta. Tiedot teistä ja rakennuksista päivittyvät ihan jatkuvasti, muut kohteet noin kolmen vuoden välein kun alueelliset ilmakuvaukset tehdään. Näistä maastotiedoista me jalostetaan erilaisia karttasarjoja. Tässä yhteydessä tulee mieleen erityisesti kolme eri karttasarjaa. On maastokarttasarja, jossa on paljon luonnontilaisen ympäristön kohteita. Sitten on taustakarttasarja, joka soveltuu tilanteeseen, että käyttäjälle on jokin oma teema, jonka hän haluaa esittää taustakartan päällä. Sitten on selkokarttasarja, joka on tarkoitettu käyttäjille, joilla on esimerkiksi vaikea nähdä kartan visuaalisia eroja eri kohteiden välissä. Selkokartassa on keskitytty siihen, että on vähän sisältöä, mutta se korostuu. Nämä kaikki karttasarjat on ladattavissa ilmaiseksi Maanmittauslaitoksen latauspalvelusta.
Eija Tynnilä: Hanna, kerrotko meille mikä on aloittelevalle kiipeilijälle se ensimmäinen asia, joka kannattaa opetella?
Hanna Vartia: Kiipeily on hyvin monipuolinen laji, siinä on fyysisiä ja psyykkisiä asioita ja myös turvallisuuteen liittyviä asioita. Näitä kaikkia eri osa-alueita voi opetella vaikka loppuelämänsä. Itse mietin, että hyvä vinkki aloittelijalle on se, että kannattaa rohkeasti kysyä. Kiipeilijät ovat avoimia eivätkä pahastu kun kyselet vinkkejä kiipeilyyn ja neuvoja siihen, miten tietyssä tilanteessa kannattaa toimia. Siinä tapauksessa, että on aloittanut kiipeilyharrastuksen sisätiloissa ja on kokeilemassa ulkokiipeilyä, niin suosittelen lähtemään kokeneen kiipeilijän mukaan. Näin saa itselleen miellyttävän kiipeilykokemuksen ja välttää mahdolliset loukkaantumiset. Ulkokiipeilyssä on muistettava ottaa huomioon turvallisuus. Tämän lisäksi on olemassa ulkokiipeilyetiketti, jossa otetaan huomioon muut kiipeilijät ja ulkoilijat, maanomistajat ja tietysti luonto itse. Tämä erottaa ulko- ja sisäkiipeilyn merkittävästi toisistaan.
Eija Tynnilä: Ulla, minkä vinkin antaisit kiipeilijöille Maanmittauslaitoksen karttapalveluista?
Ulla Pyysalo: Suosittelen kiipeilijöitä käyttämään meidän Paikkatietoikkunaa, jossa on saatavissa paljon erilaisia taustakarttoja. Taustakarttaan voi myös helposti lisätä erilaisia teemoja, kuten korkeusvyöhykekarttatason. Paikkatietoikkunassa voi rekisteröityneenä käyttäjänä digitoida omia reittejään ja visualisoida reittejä, joissa on käynyt maastossa.
Eija Tynnilä: Hanna Vartia ja Ulla Pyysalo, tässä keskustelussa päästiin kiipeilyyn ja maastotiedon saloihin. Kiitokset kun tulitte keskustelemaan Kartalla-podcastiin.