Josefin polku tutkijaksi ei suinkaan alkanut yliopisto-opinnoista, vaan suuntautuminen näkyi jo aiemmin. Sekä yläasteella että lukiossa hän opiskeli matematiikkaluokalla ja harrasti vapaa-ajallaan muun muassa ohjelmointia – taitoa, josta on ollut tutkijanuralla valtavasti hyötyä.
– Viimeistään lukiossa tuli hyvin selväksi, että myös fysiikkaa pitäisi saada tehdä lisää, Josef kertoo.
Opinnot Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan ja matematiikan koulutusohjelmassa olivatkin luonteva valinta. Opintojen loppuvaiheessa Josef pääsi tekemään diplomityötään Paikkatietokeskukseen.
Nyt Josef työskentelee vanhempana tutkijana kaukokartoituksen ja fotogrammetrian osastolla, missä hän tutkii muun muassa konenäkömenetelmiä. Samalla käynnissä ovat jatko-opinnot Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun tietotekniikan laitoksella.
Konenäköä voidaan hyödyntää esimerkiksi autonomisten ajoneuvojen kehityksessä ja ympäristön muutosten havainnoinnissa. Tutkimusprojekteissa Josef kehittää uudenlaista teknologiaa, kuten huomattavasti entistä tarkempia laserkeilaimia. Laserkeilauksessa ympäristöstä tuotetaan laservalon avulla kolmiulotteisia malleja, joita käytetään muun muassa maastokartoituksessa, metsätaloudessa ja kaupunkisuunnittelussa.
Josefin mielestä tutkijan työssä tärkeimmät ominaisuudet ovat määrätietoisuus ja kyky myöntää omat virheensä. Myös hyvästä yleissivistyksestä ja argumentointitaidosta on hyötyä.
– Tutkimuksen tekeminen on hidasta, ja vaatii valtavasti työtä edetä ideasta tavoitteeseen. Samalla pitää kyetä säilyttämään kirkas visio ja toisaalta olla valmis korjaamaan tutkimusasetelmaa, jos käy ilmi, että omat oletukset ovat olleet vääriä.
Josefille parasta Paikkatietokeskuksessa ovat työkaverit. Hyvä työilmapiiri ja avoin keskustelukulttuuri tukevat tutkijan työtä: kun kollegat ovat monenlaisista taustoista ja uskaltavat esittää erilaisia näkökulmia, on mahdollisuus kehittää myös omaa ajatteluaan.
