Orgaaniset maalajit ovat merkittävä kasvihuonekaasujen lähde. Suomessa on arvioitu, että turvepellot tuottavat 50-60% maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä, vaikka niiden osuus on vain 10% peltomaapinta-alasta. Turvemailla kasvihuonekaasupäästöt ovat korkeita suuren orgaanisen aineksen määrän ja peltojen kuivatuksen vuoksi. Kuivatus nopeuttaa orgaanisen aineen hajoamista, josta syntyy hiilidioksidi- (CO2) ja dityppioksidipäästöjä (N2O).

Suomen ilmastotavoitteiden toteuttaminen osana EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa edellyttää kohdennettuja toimenpiteitä eri maalajeille ja maankäyttömuodoille. Maatalouden turvemaiden osalta tämä edellyttää turvepeltolohkojen tunnistamista ja toimenpiteiden kohdistamista peltolohkokohtaisesti. Maalajitieto ei kuitenkaan ole nykyisellään tähän tarkoitukseen riittävän tarkkaa ja sitä on parannettava.

Viimeaikainen kehitys kaukokartoitus- ja koneoppimismenetelmissä on luonut uusia mahdollisuuksia turvemaiden kartoittamiseen ja niihin liittyvän tiedon tarkentamiseen. Hyödyntämällä tätä uutta kehitystä ja yhdistämällä se laajoihin maastoaineistoihin, voidaan myös kansallista tietoa maatalouden käyttämistä turvemaista tarkentaa.

Hankkeen tavoitteena on parantaa maaperätietämystä maatalouden turvemaiden osalta ja siten tukea maatalous- ja ilmastopoliittisten toimenpiteiden valmistelua, sekä ilmasto-, ympäristö- ja vesiensuojelutoimenpiteiden tarkoituksenmukaista kohdentamista.
 

Hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja