Struven kolmiomittausketju, joka on yksi seitsemästä suomalaisesta nykyisestä Unescon maailmanperintökohteesta, valittiin Unescon maailmanperintölistalle vuonna 2005. Se sijaitsee yhteensä 10 maan alueella Norjassa, Ruotsissa, Suomessa, Venäjällä, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Moldovassa. Ketju ulottuu Pohjoiselta jäämereltä aina Mustallemerelle 2820 km:n pituisena kolmiomittausverkkona.
Unescon maailmanperintösopimus viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan. Sopimuksen on ratifioinut noin 200 maata, Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1987.
Struven ketju -näyttely Kuopion pääkirjastossa viikon ajan 23.-29.5.
Struven ketjuun voi tutustua Kuopion pääkirjastossa (Maaherrankatu 12, 70100 Kuopio) viikon ajan esillä olevassa näyttelyssä 23.-29.5. kirjaston aukioloaikoina. Näyttelyn avajaiset pidetään ti 24.5. klo 14. Struven ketju on ainutlaatuinen maantieteellis-tekninen maailmanperintökohde, joka on osa tieteen ja tekniikan kulttuuriperintöä. Näyttely tutustuttaa maanmittauksen historiaan ja merkittävään kotimaiseen maailmanperintökohteeseen.
Pieni kolo maastossa, monta suurta merkitystä
Koko Struven mittausketjun olemassaolo on suojeltu myös kunkin maan kansallisella lainsäädännöllä. Ketjun muodostavat Suomessa n. 100 mittauspistettä, joista kuusi on nimetty erityisiksi esimerkkipisteiksi. Näiden esimerkkipisteiden vastuullinen ja ympäristöystävällinen saavuttaminen turvataan maailmanperintökohdetta hallinnoivan Maanmittauslaitoksen ja muiden hoitokuntaan kuuluvien yhteistyökumppanien kanssa. Esimerkkipisteet ovat itäisellä Suomenlahdella sijaitseva Mustaviiri, Lapinjärven Porlammi, Jyväskylässä sijaitseva Oravivuori, Alatornion kirkko, Aavasaksa ja Enontekiön Stuorrahanoaivi.
Myös Pohjois-Savossa on mittauspisteitä muun muassa Rautalammilla, Kuopiossa, Vesannolla ja Pielavedellä, mutta niitä ei ole tehty vierailukohteiksi, joskin ne ovat suojeltuja, osana koko mittausketjua.
Mittauspisteen paikka valittiin aikoinaan palvelemaan moniosaisen mittaustyön onnistumista. Tarpeen mukaan mittauspisteelle rakennettiin vielä korkea kolmiomittaustorni. Näin ollen mittauspaikoiksi valikoituivat usein korkeat vuoret ja tunturit tai avoimet paikat. Nämä historialliset mittauspisteet ovatkin usein hienoja näköalapaikkoja ja luontokokemuksien saamisen tienoita.
Mittauspisteen merkkinä maastossa on enää jäljellä vain pieni kallioon porattu kolo tai hakattu risti. Usein tämä merkki on nykyisin peittynyt kasvillisuuteen tai muuhun maanpeitteeseen ja useimmat pisteet sijaitsevat yksityisten maanomistajien mailla.
Voidaankin sanoa, että pienellä kololla on monta suurta merkitystä. Kolo kertoo historiallisen mittauspaikan sijainnin ja muistuttaa meitä tieteellis-teknisestä merkittävästä kansainvälisestä saavutuksesta, jolla on vaikutusta edelleenkin. Myös mittauspisteen luonnonkauneus ja sen monialainen aistiminen tuovat esimerkkipisteellä vierailevalle mielihyvää.
Yhteys nykyaikaan
Struven ketju on paitsi mittauksen merkittävää historiaa, myös vahvasti nykyajan paikantamiseen ja kartografiaan liittyvä asia, sillä yhteensä 40 vuotta kestänyt (1816-1855) kansainvälinen yhteisesti tehty mittaus varmisti aikoinaan maapallon muodon ja koon. Mittaus loi vahvan luotettavan pohjan kartoitukselle myös sen takia, että mittaustyö dokumentoitiin.
Suomessa Struven ketju yhdisti pohjoisen ja etelän kolmiomittausketjut toisiinsa yli sadan vuoden ajan1960-luvulle saakka, jolloin Maanmittauslaitoksen kolmioketjut eivät vielä kattaneet koko maata. Struven ketjussa käytetty kolmiomittaustekniikka oli käytössä geodeettisissa mittauksissa aina 1980-luvulle asti, kunnes satelliittipohjaiset mittausmenetelmät syrjäyttivät sen.
Maanmittauslaitoksen oma tutkimusyksikkö Paikkatietokeskus tekee paikantamiseen ja paikkatietoon liittyvää tutkimusta. Myös tässä nykytutkimuksessa ja tieteellisessä työssä elää Struven kolmiomittausketjun mittauksen jälki vahvana ja elinvoimaisena.
Lisätiedot
maailmanperintökoordinaattori Ulla Mikkanen, Maanmittauslaitos 040 80 11 261 etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos
www.maanmittauslaitos.fi/struvenketju