Suomen Akatemian rahoittamassa Paikkatietokeskuksen ja Helsingin yliopiston ALBEDO-konsortiossa johdetaan arvio Maan palloalbedolle ja Maan kokonaissäteilylle satelliittien dynamiikasta käyttämällä hyväksi tarkkoja avaruusgeodeettisia mittausmenetelmiä, kuten GNSS-satelliittien ratojen tarkkaa laskentaa. Maapallon säteily yli elektromagneettisen spektrin tuottaa pienen, mutta havaittavissa olevan, voiman, joka vaikuttaa satelliittien ratoihin. Palloalbedo on Maan heijastaman (monokromaattisesti sirottaman) säteilyvuon suhde Auringosta Maahan tulevaan kokonaissäteilyvuohon. Koska palloalbedo määräytyy koko maapallon pinnan yli, on sen suora mittaaminen hyvin haastavaa. Maan säteilybudjetin kannalta palloalbedo ja kokonaissäteilyvuo, joka sisältää sekä heijastuneen että termisesti emittoituneen säteilyn, antavat ilmaston mallituksen kannalta perustavaa laatua olevan kiinnekohdan.

Tutkimuksessa kehitetään uusia tilastollisia Markovin ketjuihin perustuvia Monte Carlo -inversiomenetelmiä globaalille inversio-ongelmalle, jossa on suuri joukko tuntemattomia. Tutkimuksen perusteella voidaan suunnitella pieniä tulevaisuuden avaruusmissioita optimaaliseen Maan kokonaissäteilyn mittaamiseen. Tutkimus myös asettaa rajoja Maan lämpötilavaihteluiden aikakehitykselle, mikä on keskeistä arvioitaessa globaalia ilmastonmuutosta.​