Hyppää pääsisältöön

Auringon oikutteleva luonne vaikuttaa alkavaan maastokauteen

Auringon aktiivisuuden aiheuttamien häiriöiden oletettiin tuottavan ongelmia Maanmittauslaitoksen mittaustyöhön viime syksynä. Merkittäviä ongelmia ei kuitenkaan kohdattu. Onnistumisen taustalla on ennakointi ja koulutus, joiden avulla suurimmalta osalta häiriöiden aiheuttamilta viivästyksiltä vältyttiin.

Auringonpurkauksen aiheuttamia revontulia Kittilässä. Kuva on otettu Maanmittauslaitoksen Aakenuksen FinnRef-asemalle asennetulla Oulun Yliopiston Sodankylän geofysikaalisen observatorion revontulikameralla.
Auringonpurkauksen aiheuttamia revontulia Kittilässä. Kuva on otettu Maanmittauslaitoksen Aakenuksen FinnRef-asemalle asennetulla Oulun Yliopiston Sodankylän geofysikaalisen observatorion revontulikameralla.

Edessä on kuitenkin jälleen aktiivinen auringon massa- ja roihupurkausten kausi, jonka vaikutukset paikannustarkkuuteen kannattaa edelleen ottaa huomioon alkavan maastokauden mittaustöissä.

Varautuminen kannattaa

Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden sykleissä. Ennusteen mukaan nykyisen auringon aktiivisuussyklin huippu asettuisi tämän vuoden tammi-lokakuun välille. Kun aurinko on aktiivinen, tuottaa se enemmän massa- ja roihupurkauksia, jotka osuessaan maahan voivat vaikuttaa paikannuksen tarkkuuteen: tarkkuus on huonompi tai paikannus voi estyä kokonaan.

Maanmittauslaitoksen maastomittaustiimistä kerrotaan, että haastavia mittauspäiviä oli erityisesti viime syksynä. Varautuminen hankaliin olosuhteisiin aloitettiin hyvissä ajoin muun muassa lisäämällä FINPOS-palvelun käyttämien GNSS-tukiasemien määrää. Lisäksi varmistettiin, että mittalaitteissa oli viimeisimmät päivitykset ja myös mittaustapaa kehitettiin.

– Olennaista on ollut myös sisäinen tiedotus ja koulutus, jotta maastotöissä ollaan hereillä mahdollisesti virheellisten mittaustulosten suhteen, toteaa johtava asiantuntija Topi Rikkinen Maanmittauslaitokselta.

Auringon metkuja seurataan tiiviisti

Aurinko voi olla oikutteleva työkaveri: kesällä mittausvaikeuksia ei juuri ole, kun taas loppuvuodesta niitä voi ilmetä keskellä kirkasta päivää. Loppusyksyn ja talven mittausvaikeudet eivät aina johdu revontuliin liittyvistä geomagneettisista myrskyistä, vaan kyseessä voi olla myös erilainen ionosfäärin ilmiö, ns. talvianomalia (winter anomaly).

– Talvianomalia on ilmiö, joka johtuu ionosfäärin ja termosfäärin yhteisvaikutuksesta, mikä korostuu erityisesti auringon aktiivisena aikana. Tuolloin vapaiden elektronien määrä ionosfäärissä kasvaa ja se häiritsee satelliittipaikannussignaalin kulkua, kertoo avaruussäätutkija Kirsti Kauristie Ilmatieteen laitokselta. Talvianomalian seurauksena etäisyysmittaukset satelliitteihin vaikeutuvat ja paikannuksesta tulee epäluotettavampaa.

Aktiivisuuden mittaamiseen löytyy useita erilaisia mittareita. Näitä tarvitaan, jotta ilmiön aiheuttamia ongelmia havaitaan ja niihin voidaan varautua. Tunnettuja aktiivisuuden mittareita ovat esimerkiksi magnetometrit. Ne kertovat luotettavasti, kun ionosfäärissä on revontuliin liittyvää aktiivisuutta, joka voi vaikeuttaa satelliittipaikannusta. 

– Tarkkailemme avaruussäätä ja seuraamme eri mittausmenetelmillä auringon aktiivisuutta, jotta osaamme tarvittaessa tiedottaa henkilökuntaa mittaustyöhön vaikuttavista ongelmista, Rikkinen kertoo.

Topi Rikkinen.
Topi Rikkinen.

Luvassa aktiivisia vuosia

Auringon aktiivisuutta mitataan auringonpilkkujen määrällä. Arvioidaan, että tässä syklissä niiden määrän huippu asettuu 137–173 auringonpilkun välille. Kun huippu on saavutettu, sieltä tullaan aikanaan alas, mutta on arvioitu, että auringon aktiivisuus pysyy korkealla jopa muutaman vuoden ajan. 

– Tehty varautumistyö kantaa hedelmää tulevinakin maastokausina ja jatkamme auringon toiminnan tarkkailua tiiviisti, Rikkinen sanoo.

Lisätietoja

Johtava asiantuntija Topi Rikkinen, 050 323 5276 50, etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos.fi

Paikkatieto
Satelliittipaikannus

Uusimmat uutiset ja artikkelit