Suurin tunnettu komeetan purkaus tapahtui vuonna 2007, kun komeetta 17P/Holmes kirkastui jopa miljoonakertaiseksi. Komeetan pystyi havaitsemaan tuolloin paljain silmin ja se oli hetken Aurinkokuntamme suurin taivaankappale.
- Suuri määrä komeetan ytimestä purkautuneita pölyhiukkasia hajaantui elliptisille radoille kiertämään Aurinkoa tarjoten ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia komeetan materiaalia ja sen jakautumista avaruuteen. Jotta voisimme täysin ymmärtää purkauksen fysiikkaa ja laajuutta, olemme kehittäneet uuden mallin, joka mallintaa tarkasti komeettojen pölyvanoja, kertoo vanhempi tutkija Maria Gritsevich, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta.
Tutkimuksen aiheena ovat olleet komeetan purkauksen jättämät jäljet. Tutkijoiden laskelmien mukaan kahden kierroksen pölyvana on havaittavissa maasta käsin heinäkuun lopusta 2022 lähtien. Myös harrastajat voivat tehdä havaintoja vähintään 30 cm kaukoputkella, CCD-kameralla ja kuvanvähennysmenetelmällä.
- Olen mallintanut tunnettuja meteoriparvia, kuten Leonidien meteoriparvea, 2000-luvun alkupuolella käyttäen nykyaikaisia mallinnusmenetelmiä. Tässä tutkimuksessa olemme mallintaneet sekä komeetan 17P/Holmes purkauksen mekanismin että purkauksessa syntyneiden pölyhiukkasten liikkeen pölyvanassa suurella tarkkuudella. Tämä on ensimmäinen kerta, kun nämä kaksi mallia on yhdistetty yhteen tehokkaaseen malliin, sanoo Markku Nissinen, Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursa ry:n tulipallotyöryhmän jäsen.
Pölyhiukkaset kasautuvat uudestaan alkuperäisessä purkauspaikassa
Kun pölyhiukkaset ovat kulkeneet Auringon ympäri yhden kierroksen, ne kasautuvat uudestaan alkuperäiseen purkauspaikkaan. Pölyhiukkasia on mahdollista havaita niiden ratojen yhteisissä solmupisteissä, joihin muodostuu tiimalasimainen kuvio. Tämä tiimalasikuvio on suoraan havaittu avaruudessa ensimmäisen kerran tässä tutkimuksessa. Parhaiten pölyvana on havaittavissa kaksi kertaa vuodessa, kun Maa kulkee komeetan ratatason läpi.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Planetaarinen Spektrometria -projektia, jonka vetäjinä toimivat Helsingin yliopisto ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI. Avaruusgeodesia on yksi nykygeodesian tärkeimmistä osa-alueista ja siten keskeinen osa Paikkatietokeskuksen geodesian ja geodynamiikan osaston tutkimusta. Se käsittää sekä avaruudesta Maahan että Maasta avaruuteen tehtäviä havaintoja, satelliittien radanmäärityksiä, yläilmakehän havaintoihin vaikuttavien virheiden määritystä, sekä monia tähtitieteeseen ja fysiikkaan liittyviä asioita.
Lue arvostetussa Monthly Notices of the Royal Astronomical Society -julkaisussa ilmestynyt tieteellinen artikkeli kokonaisuudessaan.
Lisätiedot
Maria Gritsevich, dosentti, FT, vanhempi tutkija, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI +358 50 301 6441 etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Markku Nissinen, asiantuntija, Tulipallotyöryhmä ja Meteoriryhmä, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry, +358 400 463917, etunimi.sukunimi@protonmail.com