Struven ketju on kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä. Sillä selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa 1800-luvulla. Struven ketju kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Maailmanperintökohteeksi valituista mittauspisteistä kuusi sijaitsee Suomessa. Mittauspisteet ovat historiallisesti tärkeitä, mutta myös erinomaisia näköalapaikkoja.
Kolmioketjun mittaukset aloitettiin vuonna 1816 ja saatiin päätökseen vuonna 1855. Ketju muodostuu 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä. Pohjoisin piste sijaitsee Norjassa lähellä Hammerfestiä Jäämeren rannalla ja eteläisin Mustanmeren tuntumassa Ukrainassa. Suomessa Struven ketjua nimitettiin aiemmin Venäläis-skandinaaviseksi astemittaukseksi, sillä alun perin ketju kulki vain kahden valtakunnan, Venäjän ja Ruotsin, alueella.
Osa yhteistä maailmanperintöä
Struven mittausketju otettiin vuonna 2005 Unescon maailmanperintöluetteloon. Struven ketju edustaa tieteen ja tekniikan kulttuuriperintöä.
Ketjun mittauspisteet sijaitsevat kymmenessä maassa, jotka ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova. Struven ketju hyväksyttiin Maailmanperintöluetteloon maiden yhteisen esityksen pohjalta.
Suojeltaviksi maailmanperintöpisteiksi on valittu 34 mittauspistettä, joista kuusi sijaitsee Suomen alueella.
Muista Suomen maailmanperintökohteista löytyy lisätietoa maailmanperinto.fi ja Museoviraston sivulta.
Suomen maailmanperintöpisteet
Tiedostossa (pdf) on lueteltu kaikki Suomen alueella sijaitsevat, noin sata Struven ketjun pistettä. Luettelossa on linkit Museoviraston Muinaismuistorekisteriin, mistä saa lisätietoa pisteistä, mm. pisteen tarkat koordinaat ja kartan sen sijainnista.
Mustaviirin piste mitattiin ja merkittiin poranreiällä kallioon vuonna 1833. Pisteen vieressä on nykyään näkötorni, josta on komeat maisemat itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Mustaviiri on merellinen saari, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Loviisasta.
Porlammin piste Lapinjärven Tornikalliolla mitattiin vuonna 1833. Eroosion kuluttama poranreikä on edelleen havaittavissa. Nykyisin alue on osittain metsän peittämä, mutta tästä huolimatta suosittu näköalapaikka.
Korpilahdella Oravivuoren huipulla sijaitseva piste mitattiin ja merkittiin poranreiällä kallioon vuonna 1834. Struven ketjun mittauksista lähtien Oravivuori on ollut eräs Suomen geodeettisista peruspisteistä. Paikalla on nyt Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen (nyk. Paikkatietokeskus) yhdessä rakennuttama kolmiomittaustornin kopio muistona alueen merkityksestä Suomen kartoitukselle.
Struven ketjun mittauksissa hyödynnettiin kahta rakennusta: toinen oli Tarton tähtitorni ja toinen Alatornion kirkko Torniossa. Kellotornissa sijaitseva piste mitattiin vuonna 1842. Tornin huippu on noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella, ja siksi erinomainen paikka kolmiomittaukselle. Tornista oli hyvät näköyhteydet seuraaville mittauspisteille.
Ylitorniolle mitattiin Aavasaksan piste vuonna 1845. Pisteen merkiksi kallioon kaiverretut ristit jäivät vuonna 1969 rakennetun näköalatornin alle. Aavasaksa on ollut vuosisatoja tunnettu kauneudestaan ja keskiyön auringostaan. Struven retkikunta ei kuitenkaan valinnut Aavasaksaa mittauspisteeksi luonnonkauden tähden, vaan siitä käytännön syystä, että vaaran laelta oli hyvät näköyhteydet seuraaville pisteille.
Enontekiölle Stuorrahanoaivin huipulle mitattiin ensimmäinen piste vuonna 1850 ja toinen 1852. Molemmat pisteet merkittiin kiveen kaiverretuilla risteillä, mutta vain vuoden 1852 risti on enää jäljellä. Stuorrahanoaivi on Mustaviirin ohella ainoa Suomen pisteistä, joka ei sijaitse turistireitillä, vaan vaatii parin päivän patikoinnin joko Enontekiö-Kautokeino-tieltä tai Kilpisjärventieltä Karesuvannosta.
Lisätietoa matkailijalle.
Lisätiedot
Voit kysyä lisätietoja yhteydenottolomakkeella.