Harvoin mitään syntyy ilmaiseksi ja kustannukset tulee katettavaksi järjestäjien perusrahoituksella; olipa se sitten jäsenmaksuilla kerättyä tai yhteiskunnan tukea. Järjestäjien motivaationa on tuoda esille jotain tärkeäksi kokemaansa asiaa tai aihetta. Toisaalta osallistuja kokee saavansa iloa tai hyötyä elämäänsä ja maksaa vapaaehtoismaksun, jopa mielellään. Ei synny kiitollisuuden velkaa.
Meillä Suomessa ja osittain muuallakin Pohjoismaissa on olemassa ns. jokamiehen oikeus, joka antaa mahdollisuuden kulkea toisen omistamalla maalla sekä hyödyntää luonnon antimia tarkoin määritellyllä ja rajatulla tavalla. Tämä on arvokas kansallinen oikeusperiaate, jonka pelisääntöjä on jokaisen huolellisesti noudatettava. Samalla tavalla meillä on esimerkiksi yksityistielaissa määritellyt pelisäännöt siitä, miten toisen maalla olevaa tietä voi käyttää kulkemiseen.
Kun yksityistielakia muinoin valmisteltiin, yhtenä kantavana perusajatuksena oli luoda pelisäännöt, kuinka päästään yleiselle tielle; ”valtion tielle”. Maailma on muuttunut sadan vuoden aikana ja teiden käyttötarpeet ja yksityistielaki sen mukana. Tien hoitamisesta huolehtivat tiekunnat valvovat myös niiden käyttöä. Julkisesta rekisteristä saadaan selville millä kiinteistöllä on käyttöoikeus tiehen ja mitä kiinteistöä oikeus rasittaa.
Toimisiko vapaaehtoinen käyttömaksu yksityistiellä?
Moni kulkija tai tien tarvitsija asuu nykyään varsin kaukana tien sijaintipaikkakunnasta. Paikallisten olosuhteiden tuntemus on vähäistä. Tietä tarvittaisiin johonkin satunnaiseen käyttöön; olipa se maiseman katselu, lintujen bongaus, kalastuspaikalle tai metsästysalueelle pääsy, marjastus tms. Syntyy tilanteita, jolloin mahdollinen käyttäjä ei tiedä, miten esim. puomilla sulkemattomalle tielle tulisi tai saisi mennä. Keneltä kysyä?
Olen havainnut, että Ylä-Lapissa on eräin paikoin tien alkuun asetettu kyltti, jossa pyydetään maksamaan vapaaehtoinen maksu tien käytöstä. Kyltissä on QR-koodi, jonka kautta pääsee näppärästi hoitamaan maksun. Se näyttäisi toimivan. Kyseessä on siis ollut muu kuin mihinkään liiketoimintaan liittyvä käyttö, mutta maksaminen on järjestetty uutta teknologiaa hyödyntävällä luovalla tavalla. Kun tällainen vapaaehtoisuuteen perustuva maksutapa leviää yhteiskunnan muidenkin toimintojen järjestämisessä, olisiko tällä orastavalla käytännöllä laajempaa ja täydentävää käyttöä olemassa olevien järjestelmien lisänä?
Säädösvalmistelussa joudutaan usein pohtimaan, mikä olisi soveltuvin keino kunkin ilmiön ratkaisemiseksi. Joskus se voi olla laki, joskus taas taloudellisten kannustimien tarjoaminen ja nykyään ehkä yhä useammin itsesääntelyvaihtoehto. Lakitasoinen sääntely ilman vaihtoehtojen etsintää on tutuin patenttiratkaisu ja sellaisena varsin staattinen.
Arvo Kokkonen
Ps. Tämä on minun viimeinen blogini nykyisessä tehtävässäni Maanmittauslaitoksessa. Olen lähes yhdentoista vuoden aikana kirjoittanut yli sata blogia ja kiitän kaikkia lukijoita. Samalla kiitän saamastani palautteesta.
Kirjoittaja on Maanmittauslaitoksen pääjohtaja.
Maanmittauslaitoksen blogissa eri kirjoittajat käsittelevät Maanmittauslaitoksen ajankohtaisia asioita.