Ekosysteemi-käsitteen käyttöönotto muilla toimialueilla kuin sen alkuperäisessä luonnontieteellisessä merkityksessä aiheuttaa monissa kuitenkin hämmennystä ja epätietosuutta, jopa suuttumusta.

Koska sanalle ekosysteemi ei muilla toimialueilla ole yksiselitteistä ja selkää määritelmää, siitä on valitettavasti tullut eräänlainen ”hype”-sana, jota on alettu käyttää synonyyminä kaikenlaiselle yhteistyölle niin työryhmissä, sidosryhmissä, kumppanuuksissa kuin verkostoissakin.

Itselleni ekosysteemi-käsite näillä muilla toimialueilla edustaa uudenlaista ajattelutapaa tunnistaa toimijoiden toimintojen ja palveluiden keskinäisriippuvuutta, joka mahdollistaa organisaatiokohtaisten palveluiden sijaan täysin uudenlaisten, reaaliaikaisten ja vaivattomien palveluiden tuottamisen yhdessä kansalaisille ja yrityksille.

Siiloista osallistavaan yhteistyöhön

Ekosysteemi-käsite toimii hyvin myös erilaisten paikallisten tai globaalien ongelmien ratkaisemisessa tutkimuksella ja innovaatiotoiminnalla, joilla pyritään esimerkiksi hidastamaan ilmastonmuutosta tai säilyttämään luonnon monimuotoisuutta kokoamalla yhteen toimijoiden resursseja, osaamista, tietoja ja innovaatioita uudella tavalla.

Sen sijaan, että yksittäiset organisaatiot optimoivat palveluitaan vain omista lähtökohdistaan, palveluverkostoa tulisi tarkastella yhdessä kaikkien toimijoiden kanssa kokonaisvaltaisesti kansalaisen tai yrityksen tarpeista ja odotuksista lähtien.

Tämä edellyttää toimijoiden, niin julkisen, yksityisen kuin kolmannen sektorinkin, siirtymistä osallistavaan yhteistyöhön ja uudenlaiseen kokonaisvaltaiseen asiakaskokemuksen kehittämiseen perinteisen, oman organisaation palveluiden tuottamisen sijaan.

Osallistava ajattelumalli tarvitsee strategista selkänojaa

Osallistavan yhteistyön ja palvelukehittämisen suurin este julkishallinnossa ja usein myös yksityissektorilla tällä hetkellä on yhteiskehittämisen rahoitushaasteen lisäksi osallistavan ajattelu- ja toimintamallin puuttuminen.

On helpompaa ja turvallisempaa käpertyä oman organisaation sisään ja hoitaa vain ns. lakisääteisiä tehtäviä omassa kuplassa ja omalla budjetilla, kuin lähteä mukaan osallistavaan palvelukehittämiseen muiden kanssa. Kun organisaatiokulttuuri tukee palvelujen kehittämistä vain oman organisaation sisällä, suhtautuminen osallistavaan toimintamalliin on varautunutta. Tällöin resursseja käytetään vain olemassa olevien siilomaisten rakenteiden vahvistamiseen, sen sijaan, että palveluita toteutettaisiin toimijoiden osallistavalla yhteistyöllä, jossa keskiössä ovat asiakkaiden tarpeet ja odotukset.

Osallistavan ajattelumallin muutos tarvitsee organisaation strategista selkänojaa ja myös johdon vahvaa tukea kyseiselle toimintatavalle. Ilman tätä asiantuntijatasolla ei ole mahdollisuuksia lähteä täysipainoisesti mukaan osallistavaan palvelukehittämiseen muiden toimijoiden kanssa.

Pienin askelin kohti yhdessä tuotettuja parempia palveluita

Osallistavan ajattelutavan muutoksen läpivienti organisaatiossa on pitkäkestoinen ja usein myös kivikkoinen taival. Siinä kannattaa edeltä askel kerrallaan pienistä yhteiskehittämisen onnistumista ja oppimiskokemuksista, organisaatioiden keskeisten ekosysteemien ja verkostojen tunnistamisen ja kuvaamisen kautta uuden ajattelutavan ja -mallin käyttöönottamiseen ja mahdollistamiseen asiantuntijatasolla. Osallistavan palvelukehittämisen kokemusten ja osaamisen karttuessa uuden toimintatavan voi viedä organisaation digiperiaateisiin ja muutoshallinnan menettelytapoihin sekä muihin organisaation tarpeellisiin ohjeisiin ja toimintamalleihin.

Toisaalta onko sillä lopulta merkitystä, tehdäänkö osallistavaa yhteistyötä ja palvelukehittämistä ekosysteemissä, verkostossa tai sidosryhmässä? Ei, jos sillä saadaan toteutettua yhdessä vaivattomia, reaaliaikaisia ja tapahtumalähtöisiä palveluita kansalaisille ja yrityksille sekä samalla luotua jokaiselle toimijalle sellaista arvoa, jota se yksinään ei pystyisi saavuttamaan.

Tärkeintä palvelukehittämisessä on uudenlainen osallistava ajattelu- ja toimintamalli, jossa keskiössä on asiakas eikä se minkä käsitteen alla palvelukehittämistä tehdään. Toisaalta ekosysteemi-käsite kuitenkin parhaiten kuvaa tätä toimijoiden toimintojen ja palveluiden keskinäisriippuvuutta, joka mahdollistaa uudella tavalla kokonaisvaltaisen palvelukokemuksen tuottamisen kansalaisille ja yrityksille reaaliaikaisilla, katkeamattomilla palveluketjuilla.

Juha Tuomaala

Kirjoittaja on Maanmittauslaitoksen ekosysteemijohtaja.

Maanmittauslaitoksen blogissa eri kirjoittajat käsittelevät Maanmittauslaitoksen ajankohtaisia asioita.